24. Joulukuuta
"Kun ympyrä sulkeutuu, homma on hoidettu, eikä siitä sen enempää."
Hyvää joulua ja onnea vuodelle 2022! ❤️
Huhtikuussa 2002 päähäni pulpahti oudon kuuloinen lause: Wernerissä on jotakin vikaa. En tiennyt mitä se tarkoitti, mutta kirjoitin kuitenkin ylös. Silloin en kuitenkaan arvannut, että tuosta lauseesta alkaisi paitsi matka kuvitteelliseen Wernerilandiaan, myös matka omaan itseen. Tällä matkalla on ollut tärkeää oppia kuuntelemaan sydäntä ja vastaanottamaan viestejä - jotka näyttävät ottavan usein tarinoiden muodon. Tämä blogi on omistettu näille tarinoille. Minun matkalleni.
23. Joulukuuta
22. Joulukuuta
Enää pari päivää jouluun. Vahva tunne on, että jos nyt yleensäkin tähän aikaan vuodesta ollaan jonkin uuden äärellä, nyt ollaan vielä enemmän. Siksi pätkä Wernerilandian ykkösosan lopusta.
"Ja niin Kake ja Annele siirtyivät lähemmäs toisiaan ja alkoivat lukea. Werneri istui heidän vierellään ja katseli kaukana siintäviä Wernerivuoria, naapureiden taloja, heidän omaa pihaansa. Kuinka paljon hyviä muistoja kaikkeen hänen näkemäänsä liittyikään. Se toi Wernerin mieleen myös Puppernikkelin, mikä sai hänet sulkemaan silmänsä ja huokaisemaan syvään.
Nyt oli pakko uskoa.
Päivä alkoi jo painua kohti iltaa, oli aivan hiljaista. Werneri hengitti rauhallisesti sisäänsä jotain uutta, jotain pienin sykäyksin muuttuvaa. Jotain kohtaloksi kutsuttua, joka hänen oli vain otettava vastaan.
Kyselemättä. Kyseenalaistamatta.
Se oli tässä, se tapahtui. Ja vaikka tämä kaikki olikin vain aivan pientä tapahtumista suuren kokonaisuuden sisällä, äkkiä Werneri tiesi, että kaikki oli täydellistä. Hän oli tässä ja odotti. Odotti, koska tiesi ettei matkan alkamista voinut enää mitenkään estää.
Ympyrässä oli vastaus kaikkeen, oli totta tosiaan. Matka oli alkanut jo kauan sitten. "
Heli Haavisto: Wernerilandia - ajassa ajan sisällä, s. 226-227. Valmiixi 2015
21. Joulukuuta
Teksti: Heli Haavisto, kuva: Anne Kevätjoki
"Tyhjään huoneeseen laskeutui niin syvä hiljaisuus, että se tuntui täyttävän kokonaan sekä heidät, että heidän ympärillään lepäävän, tyhjän ja avaran tilan. Jokin epämääräinen, pehmeän lohduttava lipui heidän huomaamattaan lähemmäs, valaisi heidät. Aloitti matkansa päälaelta ja kulki rauhallisesti heidän kehojensa jokaiseen kolkkaan. Lujittui vahvaksi voimaksi päästyään jalkapohjiin asti.
Herra Hymykuoppa ja Herra Alahuuli katsoivat toisiaan, mutta kumpikaan ei sanonut mitään. Herra Alahuuli avasi kyllä muutaman kerran suunsa, mutta ei sieltä mitään ääntä tullut. Tuntui kuin kaikki sanat olisi jo sanottu.
Eikä heistä kumpikaan huomannut, miten huoneen toiselle laidalle ilmestyi jostain pieni, vain noin keskimittaisen miehen jalan korkuinen ukko, joka katseli heitä hymyillen. Hänen takanaan häilyi myös joukko valoa loistavia hahmoja, jotka katselivat vihdoinkin sovinnon tehneitä Herroja ja hurrasivat äänettömästi. "
Heli Haavisto: Armas Hymykuopan ihmeellinen tarina, s. 159-160. Books on Demand 2020.
24. Joulukuuta " Kun ympyrä sulkeutuu, homma on hoidettu, eikä siitä sen enempää." Hyvää joulua ja onnea vuodelle 2022! ❤️